Move as the Light

kuvat © Anette

• Move as the Light "Linnea"
• VH00-000-0000

• Quarter, tamma
• 149cm Punaruunikonkirjava

• s.23.04.2005, reaali-ikääntyminen
• täyttänyt 3v 23.04.2008 ja 4v 23.04.2009

• omistaja Veera (VRL-10444)
• kotitalli Troll Stud

• kasvattaja tuntematon
• maahantuoja

• yleispainote
• ko HeB / re 80cm

Historiikki ja luonnekuvaus

Linnea on melkeimpä päinvastainen versio ystävästään Mirasta. Hoitaessa säikky ja vähän syrjään vetäytyvä. Ei siis kannata huutaa tai tehdä äkkiänäisiä liikkeitä, sillä jos Linnea ei pääse pakoon tilannetta niin se puolustautuu puremalla. Jalat se onneksi nostaa ihan hyvin. Taluttaessa Linnea pelkää ja yrittää välillä hypähtää taluttajasta mahdollisimman kauas. Maastossa Linnea käyttäytyy ihan hyvin, vaikka välillä tietysti vähän vielä säikkyy ja pelkää. Kouluratsuna Linnea toimii ihan hyvin, vaikkei vielä paljoa osaakkaan. Esteratsuna Linnea ei ole kovin hyvä, se nimittäin pelkää vähän esteitä ja kieltää aika usein. Tamman sukujuurissa Quarteria, se nimittäin juoksee nopeasti lyhyitä matkoja ja on lupaava lännenratsu.

Sukulaiset

i Move It ii tuntematon iii tuntematon
iie tuntematon
ie tuntematon iei tuntematon
iee tuntematon
e On The Linght ei tuntematon eii tuntematon
eie tuntematon
ee tuntematon eei tuntematon
eee tuntematon

Jälkeläiset
s. 20.01.2012 t. Timid Heart (i. K.R. Amenderin Beil)
s. 00.00.0000 o/r/t virallinen nimi (i. virallinen nimi)
s. 00.00.0000 o/r/t virallinen nimi (i. virallinen nimi)
s. 00.00.0000 o/r/t virallinen nimi (i. virallinen nimi)

Päiväkirja

03.10.2012 Kirpeä syysaamu kirjoittanut Sandra
Tullessani aamulla Puunkantoon, huomaan jo lähestyvän talven merkkejä. Hengitykseni haihtuu pieninä hattaroina ilmaan. Ilma on muutenkin melko kirpsakka, onneksi olin pukenut aamulla kunnolla!

Haen Linnean tarhasta, olin antanut tuon vielä poikkeuksellisesti olla yön ulkona. Huomaan heti että tamma on yrittänyt piehtaroida, eikä ollut ilmeisesti pitänyt siitä, että loimi esti sen. Siksi Linnea oli yrittänyt ilmeisesti rikkoa loimen.
"Tuhma tyttö", torun Linneaa topakasti, kun talutan sen karsinaan.
Kiinnitän Linnean karsinaan hyvin, ja riisun sitten narmuisen loimen.
"Tästä Veera ei kyllä ilahdu", jupisen viedessäni loimen satulahuoneeseen. Linnean omistaja ja hyvä ystäväni, Veera, joutuisi luultavimmin ostamaan uuden ulkoloimen. Sillä tuo, oli jo entinen...

Harjaillessa Linneaa huomaan sen olevan ärhäkällä päällä. Kahdesti se yrittää minua näykätä, ja kerran onnistuukin.
"Ei!" Kiellän jyrkästi ja sidon Linnean vielä lyhyemmin. Siihen temmuilu onneksi loppuukin, ja saan hoidettua tamman kunnolla.

Nousen Linnean ratsaille yhdellä kepeällä ponnistuksella. Päätän mennä maastoon, ihanan kirpeän ilman vuoksi. Tuntuu ihanalta istua taas turvallisen tuntuisessa lännensatulassa. Siinä tuntee itsenä heti kodikkaaksi, mutta ehkä se johtui siitä kun olen ratsastanut niin paljon lännensatulalla...
Kuljemme pitkin ohjin pitkän matkaa, mutta kun aukea pelto tulee vastaan, käännän tamman sille. Päätän treenata tänään hieman koulua, koska Linnean selkä tuntuu hieman jäykältä. Se että tamman selässä oli lännensatula, ei haittaisi hirveästi. En tekisi kuitenkaan mitään hirveän haastavaa.
Siirrän Linnean melkein heti raviin, ja yritän saada melko pomputtavasta ravista kiinni. Goldin ravi oli ollut niin erilaista...
Kevennän ravissa parikierrosta mallikelpoisesti, ja teen sitten pari kokoavaa puolipidätettä. Linnea kuuntelee itseasiassa kuuliaisesti, ja jopa yllättävän hyvin apujani. Menen vähän harjoitusravia, ja teen sitten helppoja siirtymisiä: harjoitusravista - pysähdykseen - peruutukseen, ja toisin päin. Linnea on hieman tahmea ja kömpelö peruutuksessa, eikä siirtymiset ole maailman nopeimpia. Mutta otan kuitenkin huomioon ettei Linnea olekkaan mikään kouluratsu, ja siksi se tekeekin kelpo suorituksen!

Palatessani tallille, Veera ottaa minut vastaan hymyillen.
"Hei! Oliko hyvä treeni?" Hän kysyy.
Nyökkään. "Oli, menin vähän koulua ja Linnea toimi tosi hyvin", kerron ja taputan Linnean hikistä kaulaa.
"Hyvä, voitkin varmaan hoitaa sen ja siivota karsinan?"
"Toki", hihkaisen ja jalkaudun.
Löysään satulavyötä hieman, ja nostan jalustimet ylös.
Talutan Linneaa vielä hetken jäähdytelleksi tammaa, sitten vien Linnean karsinaan.

Harjaan Linnean hikistä karvaa reilun aikaa, sitten tarkistan kaviot. Voin viimein todeta että kaikki on kunnossa, ainoastaan tamman kunto ei ollut mitä parhain...
Hoidon jälkeen vien Linnean tarhaan ystävänsä Miran seuraksi. Aivikin on tarhan portilla.
"Moip", tervehdin häntä ja päästän Linnean vapaaksi. Tamma alkaa heti piehtaroida huomatessaan että inhottava kapistus on hävinnyt selästään.
"Hei", Aivi nyökkää ja katsoo tarkasti Miraa.
"Olitkos säkin treenaas Miraa?" Kysyn nyökäten tammaa päin.
"Juu, hypittiin esteitä ja Mira toimi tosi hyvin!" Aivi kehuu ja kertoo hieman yksityiskohtaisemmin treenistä. Myös minä mainitsen Linnean koulutreenistä.

Lopuksi siivoan vilä Linnean karsinan, joka ei ole kuitenkaan hirveän sotkuinen. Olihan tamma ollut yön pihalla. Kottikärryyn tuleekin vain jokunen vanha kikkare ja pissalaatta...

29.04.2012 Pitkästä aikaa kirjoittanut Sandra
Harjailen torkkuaa Linneaa kaikessa rauhassa. Vilkaisen kelloa vähän väliä, sillä Veeran pitäisi tulla minä hetkenä hyvänsä.
Kun alan saada harjailun valmiiksi, käyn hakemassa satulahuoneesta lännenratsastus suitset ja satulan. Kun asetan satulaa Linnean selkään, Veera saapuu.
"Hei, anteeksi että olen myöhässä.", hän pahoittelee.
"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.", naurahdan ja kiristän satulavyötä.

Hetkeä myöhemmin kentällä, Veera joutuu rahoittelemaan Linneaa, ennen kuin minun on järkevää nousta satulaan.
Alkukäynneillä, Linneä on jäykkä kuin rautakanki. Lisäksi tamma on hermostunut ja steppaa välillä ylimääräise askeleen.
"Sandra, rentouduppa itsekkin vähän. Ratsasta ihan rentona ja tyynnyttele Linneaa rauhallisesti."
Hengitän syvään ja rauhoitun.
"Hyvä tyttö, ei ole mitään hätää.", puhelen tammalle hieman kumarassa.
Linnean korvat liikkuvta, merkkinä siitä että se kuuntelee minua. Tamma tuntuu myös tajuavan sen.
"Okei, nosta jalustimet ristiin etukaaren päälle, niin harjoitellaan tasapainoa.", Veera neuvoo ja raahaa kentän keskihalkaisialle puomeja.
Pehmeällä kädellä teen puolipidätteen ja nostan jalustimet ylös.
Jatkan käynnissä, kunnes Veera saa koottua pienen puomisarjan.
"Hyvä, siirry sitte raviin.", Veera oheistaa.
Käytän melkeinpä vain painoapuja, saadakseni Linnean raviin.
Aluksi Linnean ravi tuntuu töksähtelevaltä ja siinä on tosi epämukava istua. Sitten kuitenkin saan rytmistä kiinni.
Kun Veera käskee koventaa tamman ravin tempoa, olen vähällä horjahtaa. Mutta aina horjahtaessani, tarraan kiinni etukaaaresta, tai vasvoista, Linnean jousten tyvestä.
"Tule sitten puomit, mutta vähän viistosti."
Ohjaan Linnean aika lailla kulmaan, jossa hiljennän hieman ravia. Pohjeavuilla siirrän vastahakoisen Linnean pohkeenväistöön.
Vähän puomeja ennen, käännä Linnean suoraan puomeja kohden. Linnea pärskähtää äkillisesti ja nousee pystyyn.
"Pehmeämpi käsi. Tee tuollaisissa asioissa hevoselle jo vähän aiemmin selväksi, mitä olet tekemässä!"
Yritän uudelleen, kun olen saanut Linnean rauhoittumaan.
Tällä kertaa sujuu jo paljon paremmin.
"Niin kuin sovimme, koulutamme Linnean Reiningiin, siksi harjoittelemme nyt käynnissä spinejä.", Veera kertoo kun ylitän puomit vielä viidennen kerran.
Veera käskee minun vähän jäähdytellä Linneaa, sillä välin kun tuo vie puomit pois.
Hiljennän Linnean käyntiin ja ratsastan käynnissä isoja voltteja, kunnes Veera palaa kentälle.
Kun Veera tulee, hänellä on riimunaru kädessään. Hän kiinnittää narun Linnean kuolaimiin, ja käskee minun ohjata Linnea kentän keskelle.
Veera kertoo avut, ja miten minun pitää toimia, kun ratsastan spinin. Sitten hän käskee minun antaa avut ja tietenki tottelen häntä. Veera taluttaa Linnean sen takaosan ympäri, tismalleen samaan aikaan kun minä annan avut. Linnea on vähän ihmeissään, mutta ei tee mitään jekkuja.
Koko ajan, Veera on vähemmän ja vähemmän taluttamassa Linneaa. Lopuksi hän ei tee mitään, paitsi jos Linnea ei jostain syystä tottele.

"Okei, eiköhän tämä riitä. Harjoitellaan ensikerralla tätä samaa, mutta vähän vauhdikkaammin.", Veera sanoo hymyillen.
"Mutta nyt menen hoitamaan Lolaa.", Veera toteaa ja niinpä saan tehdä lopetukset itse.
Jäähdyttelen Linneaa käynnissä kymmenisen minuuttia, ja ohjaan tuon sitten kaartoon. Laskutumisen jälkeen jalkani tuntuvat tosi kipeiltä, enhän ollut tottunut ratsastamaan lännensatulalla...
Talutan hikisen Linnean tämän karsinaan, ja riisun tältä varusteet. Tamman selkä tuntuu vähän jäykältä, sillä tamma ei ole varmaankaan tottunut pitämään lännensatulaa näin kauaa selässä. Siksipä harjattuani ja tarkistettuani tamman jalat, alan hieromaan Linneaa pyörevästi turvasta lähtien.
Edettyäni häntään asti, Linnea tuntuu jo paljon rennomalta.

"Meidät nähdään vielä isoissa lännenratsastuskisoissa, voittopokaali kädessäni, lupaan sen.", kuiskaan Linnean korvaan, kun ruokin tätä.
Annan tammalle vähän ylimääräistä kauraa, ja sekoitan ruokaam vähän hunajaa, kiitokseksi Linnean hienosta käyttäytymisestä.
Ennen kotiin lähtöä sanon hyvät yöt Linnealle, ja käyn katsomassa vähän Nooraa.
Sitten lähden reippaasti kotia kohden. Hiekka jakojeni alla narisee mukavasti, ja myöhäiset lokit pitävät vielä ääntä. Aah! Lokit, ne ja niiden äänet tuovat pahasti mieleeni kesän.
Kotiin päästyäni, ilta rusko on jo noussut, siksi jäänkin ulos ihailemaan sitä, ennen kuin raaskin mennä sisälle.
Kesä teki tuloaa peruuttamattomasti, siitä olin yhtä varma kuin minun ja Linnean lupaavasta, yhteisestä tulevaisuudesta!

26.03.2012 Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! kirjoittanut Veera
Seuraavana on Linnean vuoro, minua hermostuttaa sillä olen nähnyt muutamia surkeassa kunnossa olevia hevosia, itkeviä omistajia ja huolestuneita hoitajia. Talutan Linnean huoneeseen, me molemmat olemme hermostuneita, Anne huomaa tämän ja sanoo että ihan kunnossa Linnea näin äkkiseltään vaikuttaisi olevan. Pikkuhiljaa rauhoitun ja saan Linneankin rauhalliseksi. Helpotuksekseni Linnealla on myös kaikki hyvin ja se saa mennä loimi päällään karsinaan takaisin.

Mira on rauhallinen ja minäkin pysyn rauhallisena, kunnes Anne huomaa ontuma tutkimuksessa Miran aristavan vasenta etustaan, kengittäjä kuulemma on parempi jalkavaivojen kanssa ja hän havaitseekin Miran kavion pohjassa paiseen. Paise puhkaistaan ja minulle annetaan hoito ohjeet. Se siitä kovasta treenaamisesta sitten, kun minulla oli aikomuksena alkaa Miran kanssa harjoittelemaan oikein kovasti, ja yrittää saada siitä isojen luokkien este hevosta, mutta eipä tuo pari viikkoa onneksi niin pitkä aika ole että Miran kunto ehtisi liikaa laskea, onneksi! Anette saapuu juuri sopivasti ja vien hevoset traileriin. Tallilla vien hevoset karsinoihin, edelleen loimet päällänsä ja käväisen satulahuoneessa.

Menen pihaan, odotan Sandraa sillä olemme sopineet tekevämme tänään jotakin kivaa tallilla, lopulta tämä saapuu hiukan myöhässä. Kysyn että mitä teemme ja Sandra ehdottaa maastoilua, sanon että ainakaan Miralla ja Linnealla emme voi maastoilla, selitän että kävimme aamulla klinikalla ja kerron Miran jalasta. Tuumimme menevämme jollakin muilla hevosilla, mutta lopulta päätämme että pidän Sandralle tunnin Linnealla. Sovimme että pidän koulutunnin, lopussa ehkä pieniä esteitäkin. Nauran kun Sandra alkaa harjaamaan Linneaa, mutta unohtaa ottaa loimen pois, loimi otetaan pois ja toteamme Linnean olevan aamun harjauksesta vieläkin niin puhdas ettei sitä tarvitse harjata. Nauran itseni näännyksiin ja olen hengästynyt vielä kun Sandra saa Linnealle varusteetkin.

Kentällä ratsukko aloittaa rauhassa kävelyllä. Päätän kuitenkin pitää oikein rääkki tunnin ja heti käynnissä pitkin ohjin huudan Sandralle istuntaan liittyviä ohjeita kuin paraskin ratsumestari. Käsken lyhentämään ohjia ja jatkan ohjeiden latelemista. Linnea nousee pystyyn ja Sandra saa ohje ryöpyn. Linnea laskeutuu, mutta lähtee samassa pukki laukkaa. Lopulta Sandra putoaa ja Linnea pysähtyy. Sandralta menee ilmat pihalle, mutta muuten hän on ihan kunnossa. Kysyn Sandralta tietääkö tämä syytä Linnean käyttäytymiseen, tämä ei tiedä ja minä selitän hänen jalkojensa ja käsiensä liikkeistä sekä Linnean niihin liittyvästä käytöksestä pitkän litanian. Sandra nousee selkään ja saa Linnean kävelemään rauhassa pitkin ohjin, ja pian myös lyhyin, hän saa kuitenkin kokoajan kuunnella ohjeita istuntaansa liittyen.

-Nyt menee hyvin! Haluatko ravata? Kysyn Sandralta jonkin ajan kuluttua. Sandra nyökkää ja siirtää Linnean raviin, tamma menee oikein hyvin ja Sandrakin istuu oikein hyvin. Sandra keventää ensin, mutta käsken istua alas ravissa ja Sandra yrittää. Pian käsken pysäyttämään ja nostamaan jalustime Linnean säälle ristiin ja selitän että niin hän ei vahingossa kevennä. Sandra tekee työtä käskettyä ja ravi alkaa sujua oikein hienosti, kun ratsukko on ravannut molempiin suuntiin muutamia kierroksia. Kokoajan Sandra saa ohjeita istuntaansa. Lopulta käsken Sandraa laukkaamaan, edelleen ilman jalustimia. Laukka sujuu oikein hienosti molempiin suuntiin ja annan ratsukon kävellä. Kysyn haluaako Sandra hypätä pienen, ehkä 40 senttisen pienen pystyn Linnealla. Sandra haluaa, joten kokoan esteen ratsukon kävellessään. Ohjeistan Sandraa hyppäämisessä ja Linnean käytöksestä, Sandra ohjaa Linnean esteelle laukalla ja hienosti menee, kehun ratsukkoa ja kysyn voiko Sandra jäähdytellä ja sitten hoitaa Linnean itse, tämä vastaa myöntävästi jolloin kerron että jos Linnea on hikinen se pitää jättää karsinaan ja jos ei niin se viedään tarhaan loimi päällä. Sandra nyökkää ja minä menen talliin.

Mira temppuilee ja steppaa, lopulta saan kuitenkin sen jalan lääkittyä ja voin huokaista helpotuksesta, näiltä osin. Haen kotoa puhtaan sukan ja teippiä. Anette ihmettelee kantamuksiani ja huomaan Linnean olevan tarhassa, loimitettuna, pyydän Anettea hakemaan Linnean ja Miran yöksi sisään. Menen talliin ja laitan Miralle varovasti sukan kipeään jalkaan, laitan sen kiinni pintelillä ja varmistan kiinnityksen teipillä, syy tähän on ettei Miran jalkaan pääsisi mitään pöpöjä, sillä haluan päästä treenaamaan mahdollisimman pian, enkä siis halua jalkaan tulehdusta. Laitan Miralle loimen ja vien sen Linnean seuraan tarhaan.

22.03.2012 Western pleasure -kurssi kommentoinut Anette
Arka tamma tunsi ratsastajan selvästi hyvin ja tottelikin oikein hyvin. Olisi voinut vaikka voittaa, jollei olisi ollut niin jännittynyt. Jännitys näkyi hevosessa välillä melko selkeästi, välillä ratsu taas oli oikein rauhallinen.

16.03.2012 Kisa-asiaa kommentoinut Anette
Linnea oli kouluradalla menneisyyteensä verrattuna oikein hyvä. Kuitenkin näki että vielä ei-niin-hyvä koulutustaso haittasi, ja siirtymiset olivat hieman hätiköityjä. Hevonen pelästyi myös kerran hyppäämällä sivuun, mutta kuunteli siinäkin tilanteessa ratsastajaa eikä lähtenyt käsistä. Ratsastajan istunta on todella hyvä, erikoisplussaa oli pehmeä käsi.

24.02.2012 Veeran lännenratsastus tunti Linnealla Kirjoittaja Veera
Tulin tallille ajoissa ja aloin laittamaan kirjavaa neitostani kuntoon. Kauaa ei miulla kestänyt laittaa Linnea kuntoon, sillä neiti oli oikein rauhallinen. Pääsin siis kentälle hyvissä ajoin ja matkalla kysyin Anetelta että voimmeko aloittaa etuajassa, hän vastasi myöntävästi ja menimme yhdessä kentälle. Sovimme että tänään keskitytään pleasureen ja rauhalliseen käyntiin. Kiristettyäni satulavyön ja säädettyäni jalustimet nousin tammani selkään ja aloitin.

Lämmittelyn jälkeen.
Asettauduin satulaan asiaan kuuluvalla tavalla, kantapäät alas, selkä suoraan, toinen käsi reidellä ja toinen ojennettuna satulan nupin eteen, melkein suoraksi. Anette sanoi että Linnea kulkee kaula taivutettuna, joten oikaisin tämän virheen ja Linnea suoristikin päänsä, huokaisten.

Kun Linnea kulki juuri niin kuin pitäisikin niin Anette ilmoitti että minun pitää ratsastaa voltteja & muuta vastaavaa kiemurtelua, tämä sujui aika hyvin, vaikkakin Linnean pää välillä oli väärässä asennossa. Kiemurtelun jälkeen ravasin pari kierrosta, jolloin Linnean pää nousi vähän turhan paljon, mutta muuten sujui oikein hyvin, ainakin Aneten mukaan.

Tunnin jälkeen kävin Linnean kanssa lyhyellä maasto lenkillä ja hoidin sitten kaunokki neitoseni pois ja harjasin sen OIKEIN hyvin.

01.02.2012 Linnean ja Heteen kanssa kirjoittaja Sandra
Tulen tallille puoli neljän maissa, sillä aikaisemmin en ollut päässyt koulun takia. Koska kohta alkaisi hämärtää, menen heti harjaamaan Linneata. En sido Linneaa kiinni karsinassa ollessani, muuten tämä ei pystyisi vahtimaan Hedettä ollenkaan. Onneksi Linnea ei silti pyöri kun harjaan sitä, Hede nimittäin imee äitinsä nisää. "Pääsette kohta karibialle", sanon rauhallisti kun harjaan Linneaa hellästi. Tunnen pienen kateellisuuden ja surun pistoksen tietäen etten minä ollut saanut Linneaa leirin ajaksi. Toki olisin voinut pyytää sitä mutta joku toinen ehti ensin... No, ainakin näen sitä ja Hedettä luultavasti joka päivä! Ajattelen ja jatkan Linnean harjausta rauhassa. Tällä kertaa Linnea ei edes luimista minulle kertaakaan. Harjattuani Linnean, haen tämän varusteet ja vien harjapakin pois. Laitan Linnealle ensiksi ratsastusloimen koska siellä on niin kylmä, sitten heitän ohjat sen kaulan ylitse ja yritän suostutella sitä ottamaan kuolaimet. Lopulta Linnea ottaa ne herkun ansiosta ja pääsen laittamaan satula sen selkään. Aluksi Linnea yritti pullistella kun kiristin satulavyötä, mutta koska se oli niin vaikeaa Heden takia, se luovutti jo pian. Hede seuraa kiltisti emäänsä kun talutan Linnean kentälle, Linnea vilkuilee aina silloin tällöin taakseen mutta käyttäytyy muuten hyvin. Kentällä suljen portin hyvin ja nousen ratsaille. Sitten anna Linnealle vähän pohkeita jolloin tuo lähtee nytkähtelevään käyntiin. Hede tutkiskelee hieman ujona paikkoja kun Linnea puolestaan pitää varsaa visusti silmällä. Välillä Linnea yrittää myös kävelle Heden luokse, ja koska minulla on suitset joissa ei ole kuolainta, Linnea onnistuu viemään valitettavasti pari kertaa. Toisella kerran jälkeen opin kuitenkin pitämään Linneaan hyvän pohjetuntuman. Sen jälkeen Linnea ei enää temppuile. Ratsastan neljäkymmentäviisi minuuttia minkä jälkeen alan lopetella. Jalkaudun ja talutan Miran talliin, Hede seuraa emäänsä ujona perässä.

Kun molemmat seisovat sitten ilman varusteita karsinoissaan, tyytyväisinä. Haen harjapakin ja Heden riimun ja narun. Aluksi harjailen Hedettä pehmeällä harjalla jotta tämä tottuisi harjaan. Kun näyttää siltä ettei Hede enempiä piittaa harjasta, siirryn riimuun. Saan tammavarsalle riimun päähän makupalan avulla. Tosin Hede ei näytä pitävän riimusta lainkaan. Varsa hyppii ja pomppii yritted saada riimua pois päästä. Linnea luimistaa minulle varoittavasti, joten anna Hedelle makupalan ja otan riimun pois tältä. Hede pitäisi silti totuttaa riimuun leiriin mennessä, tummin ja haen Linnean riimun. Sitten vien Heden ja Linnean tarhaan, Hede juoksee jälleen takanamme. Sitten palaan talliin siivoamaan noiden karsinaa.

20.01.2012 Linnean varsa! kirjoittaja Sandra
Tulen tallille kuuden maissa aamulla. Käyn viemässä kamani satulahuoneeseen ja autan sitten Anskua ja muita aamutallissa. Meitä auttajia on paljon joten kohta kaikki hevoset on ruokittu ja useimmat on viety tarhoihin. Minä haen Noran riimunarun ja vien tamman ulos. Sitten menen katsomaan Linneaa. Linnean karsinassa minua odottaa ihan uusi, söpöyllätys! Linnea on varsonut! Oli päällimmäinen ajatukseni. Minun olisi heti tehnyt mieli mennä silittelemään varsaa mutta Linnea ei olisi varmaan hyväksynyt sitä. Varsa on tosi sievä ruunikko jolla on piirto ja joitakin merkkejä. Siinä samassa Veera kävelee viereeni. "Eikö Hede olekkin söpö?" Tämä kysyy ojentaen kättään karsinaan. "Milloin Linnea varsoi?" Kysyn nyökäten. "Eilen illalla. Kaheksan maissa", Veera kertoo naurahtaen, kun varsa tulee järsimään tämän kättä. "Olisi ollut kiva nähdä se", sanon huokaillen. Veera katsoo minua ymmärtävästi, "Viedääs noi nytten tarhaan", Veera sanoo ja minä kipaisen hakemassa Linnean riimun ja narun. Linnea antaa laittaa itselleen melko helposti riimun ja narun siihen kiinni. Sitten talutan Linnean tarhaan käsihevosena, kun Veera pitää huolen siitä että Hede ei karkaa vaan seuraa emäänsä. Päästettyä Linnean tarhaan tämä alkaa heti höristä äidillisesti Hedelle, joka tulla sipsuttaa tämän perässä somasti. Yhtäkkiä maahan alkaa leijailla pehmeitä lumihiutaleita. Linnea ei välitä niistä mutta Hede villiintyy täysin ja alkaa jahdata leijuvia hippuja, honteloilla jaloillaan. Pienien spurttien jälkeen Hedelle tulee jano, joten tämä alkaa imeä Linnean nisää. Veera lähtee jonkun ajan päästä mutta minä seuraan tuota kaksikkoa vielä jonkun aikaa. Kun varsa on taas kylläinen se alkaa pärskiä hullun lailla. Sitten se alkaa hyppiä ja juosta taas villisti. Sinusta voi tulla vaikka kuinka hyvä hevonen, ajattelen ja tunnen surun pistoksen, tietäen että tuskin Veera pystyy pitämään Hedettä. Aijoin kuitenkin nauttia täysin siemauksin nyt, kun se on vielä täällä. Hede juoksee niin villisti että sitä voisi luulla oriksi, välillä se kaatuu mutta nousee silti aina jaloilleen. Yhdenkin kerran se nojasi etujalkojensa varaan niinkuin koirat, kun nämä haluavat leikkiä. Kuolen melkein nauruun joten minä menen talliin siivoamaan Linnean karsinaa. Linnean ja Heden karsina on yllättävän siisti vaikken ollut siivonnut sitä eilenkään. Niinpä tietenkin, Veera pitää kyllä huolen hevosensa karsinan puhtaudesta. Nyt minä aloitan kuitenkin suurkarsinasiivouksen. Säästän samalla tänään Veeralta sen vaivan!

19.01.2012 Varsulin syntymä kirjoittaja Veera
Pääsin tulemaan tallille vasta illalla, kello oli noin 20.00 kun saavuin tallille. Kävin katsomassa Lolaa ja Miraa, nämä olivat rauhassa karsinassaan. Olin juuri menossa hakemaan Lolan harjoja kun kuulin hermostunutta hirnuntaan Linnean karsinasta ja riensin sinne. Tajusin heti mitä oli tekeillä, Linnea varsoi. Kopeloin puhelimeni taskusta ja soitin eläinlääkärille joka lupasi tulla paikalle kohta, sillä hän oli hoitamassa hätä tapausta. Seuraavaksi soitin Anetelle joka lupasikin tulla heti tallille. Anette oli juuri saapunut kun varsan etujalat näkyivät, pian jo turpakin näkyi. Eläinlääkäri ei ollut vielä edes ehtinyt paikalle kun pikku varsa oli jo maailmaan syntynyt. Varsa näytti hyvin tummalle. Linnealla oli vahvat äidinvaistot ja se nousikin melkein heti ylös ja alkoi tönimään varsaansa. Linnea alkoi nuolemaan varsaansa kuivaksi ja tämän tehtyään se jatkoi varsansa tönimistö, kunnes pikkuinen yritti pystyyn. Varsa pääsi ylös pitkän kompuroinnin jälkeen ylös ja hoippui imemään maitoa. Varsan juotua Linnea alkoi taas hermostua ja jälkeiset tulivat ulos kokonaisina. Varsasta paljastui sievä ruunikko, sillä on sabino merkkejä ja piirto. Varsa oli pieni tamma, melko arka mutta vaikutti harvinaisen kiltille. Päätin että varsan nimeksi tulee Timid Heart eli Pelokas Sydän suomeksi. Päätin myös alkaa kutsumaan arkaa tammaa Heteeksi (Hede).

18.01.2012 Linnean kanssa kirjoittaja Sandra
Olin antanut Nooralle vapaapäivän, siksi en keksi tekemistä kun kellokin on vasta kaksitoista. Lopulta päätän mennä katsomaan Linneaa. Tuntuu oudolta että Linnean pitäisi varsoa jo kahden päivän päästä. "Sinun varsastasi tulee varmaan maailman hienoin", sanon Linnealle muistellen Veeran sanoneen: "Matti, Linnean ja Miran etinen omistaja kävi täälä toissapäivänä. Sain selville myös että Linnea on puhdas rotuinen", pinnistelen muistaakseni mitä rotua Linnea on. Kun en kuitenkaan millään muista minua alkaa harmittaa se että olin ollut kipeä melkein viikon enkä ollut paikalla Matin saapuessa. Kun Linnea ei enää luimi minulle, minä menen tämän karsinaan ja ojennan tälle namin. Puhelen ja silittelen Linneaa ainakin tunnin minkä jälkeen haen satulahuoneesta harjapakin, loimen, riimun ja narun. Sitten palaan karsinalle mutta jätän kaiken muun tavaran sivuun, karsinaan otan mukaani vain harjapakin. Harjaan Linneaa hetken aikaa pehmeälläharjalla, minkä jälkeen vaihdan sen pöläriin. Aluksi Linnea ei pidä yhtään siitä että pehmeä ja mukava harja vaihdetaan tuollaiseen toiseen harjaan. Lopulta se sitten tottuu pöläriinkin ja saan harjailtua sitä molemmilla, vuoron tellen. Puolen tunnin harjailun jälkeen laske harjat takaisin harjapakkiin ja otan sieltä sen siaan kamman. Sitten alan varovasti selvittää Linnean harjan pieniä takkuja. "Sinusta tulee varmasti hieno äiti", puhelen Linnealle koko ajan rauhallisesti kun selvittelen tämän jouhia. Kun olen tyytyväinen lasken kamman harjapakkiin ja suljen harjapakin. Sitten vien harjapakin pois ja palaan riimun naru ja riimu, sekä loimi käsilläni. Aluksi Linnea pelästyy isoa loimea. Saan sen kuitenkin tammalle makupalojen avulla. Sitten kun Linnealla on loimi, lähden taluttamaan tätä ulos. Ulkona lähden taluttamaan Linneaa maastoon päin. Ajattelin nimittäin tehdä lyhyen maastolenkin tämän kanssa, vaikka nyt olisi perjaatteessa Linnean vapaapäivä.

Kävelen Linneaa taluttaen eteen päin maastossa. Linnea on koko ajan varuillaan ja säikähtää pienintäkin risahdusta. Hyvä puoli on se ettei Linnea yritä päästä nyt minua pakoon. "Ihan rauhassa", sanon Linnealle kun ylitämme jäätyneen joen. Linneä ei liiemmin pidä jäästä ja se yrittää nousta jäällä pystyyn. Onneksi saan Linnean nopeasti pienen joen yli. Yhtäkkiä tapahtuu paljon samaan aikaa: Puun oksalta tippuu lunta, edestämme vilahtaa rusakko ja Linnea saa tarpeekseen. Linnea kavahtaa pelokkaasti pystyyn ja minä melkein päästän irti riimunarusta. Saatuani Linnean kuitenkin hallintaani, oikaisen pienelle polulle josta olisi lyhyt reitti enää tallille.

Tallilla harjaan Linnean vielä pikaisesti. Tamma nauttii siitä todella, vaikka on vieläkin koko ajan hieman jännittynyt. Harjauksen jälkeen nostan jokaista kaviota vuorollaan ja puhdistan niitä varovasti. Linnea yrittää aluksi potkia minua, mutta jo lopussa se luopuu ajatuksesta. Sitten vielä hieron hellästi Linneaa pyörevin liikkein, otsalta sekä kaulasta. Hieromisen jälkeen Linnea on ihanan rauhallinen, siksi se ei rimpuile vastaankaan kun talutan sen tarhaan. Tarhassa Linnea yrittää hetken löytää ruohoa paksun kinoksen alta. Naureskellen ojennan Linnealle porkkanaa. "Tänne tyttö", kutsun tätä ja näytän porkkanan palaa tammalle. Linnea hörähtää ja tulee hieman varuillaan luokseni. Nopeasti Linnea nappaa porkkanan minulta. Istahdan hankeen ja kutsun jälleen Linneaa. Taas Linnea tulee luokseni nähtyään porkkanan palan. Linnea alkaa jo luottaa minuun sen verran että se oleilee minun lähellä kun istun tarhassa. Hetken temmellyksen jälkeen se alkaa torkkua. Maahan se ei sentään vielä uskaltaudu.

Parin tunnin päästä nousen ylös ja kutsun kauempana ravaavaa Linneaa luokseni. Kaula kauniisti koholla tamma ravaa luokseni. Palkitsen sen rapsutuksilla, kehuilla ja makupalalla. "Heippa sitten", sanon ja rapsutan Linneaa. Sitten avaan tarhan portin ja livahdan ulos. Suljettua portin haan kunnolla minä nojaan vielä aitaan ja katson ainakin vartin verran vielä Linneaa. Nähtyään etten lähde vielä, Linnea ravaa kauemmas Miran luo (?). "Moikka", huikkaan Linnealle vielä ja lähden tarpomaan tallille päin. Tallin ovelta huomaan että Linnea vilkuilee suuntaani, olen siitä hyvilläi. Haen laukkuni satulahuoneesta ja moikkaan vielä Nooraa, sitten lähden kävelemään kotiin päin. Kotiovelle päästyäni isot lumihiutaleet alkavat hiljaa leijua maahan.

13.01.2012 Normaali päivä kirjoittaja Veera
-Pysy vähän kauempana kun talutan tätä, se voi nimittäin rimpuilla ja nousta pystyyn, sanon Sandralle joka siirtyykin vähän sivummalle kävelemään. Sandra ajaa portin, hän on hieman edellämme, Linnea kuitenkiun pelästyy porttia. Ensin se nousee pystyyn ja tämän jälkeen se yrittää loikkia mahdollisimman kauas minusta ja portista.
-Soojaa, ihan rauhassa tyttösein, rauhoittelen tammaa joka pian päättääkin ettei portti ole vaaraksi. Saan Linnean tarhaan, ensin se piehtaroi, sitten se tajuaa olevansa tarhassa ihan yksin ja alkaa ravata edes takaisin säikähtäneenä. Tiedän sen rauhoittuvan kohta, joten sanon Sandralle:
-Minä menen nyt katsomaan Miraa, nähdään!
Sandra nyökkää ja minä lähden tallia kohti. Menen Miran luo rauhassa, tamma nuokkuu puoli unessa karsinassaan. Menen sinne varovasti, harjat haettuani. Tamma herää ja katsahtaa minuun tyynesti, alan harjaamaan varovasti ja tamma osaa olla oikein hienosti, joten kehuin sitä. Saatuani Miran harjattua lähdin taluttamaan sitä tarhaan, onnekseni se osasi käyttäytyä oikein upeasti, temppuilematta tippaakaan. Vein Miran Linnean viereiseen tarhaan ja jäin katselemaan tammoja. Molemmat menivät omalle puolelleen aidan viereen ja hankasivat turpiaan vastakkain, tämän jälkeen ne laukkasivat aidan viertä, pukitellen. Hymyillen menin talliin. Puhdistin Miran ja Linnean karsinat. Tämän jälkeen otin riimunnarun ja lähdin ulos, huomasin Sandran ja sanoin: "Ajattelin ratsastaa Linnealla vähän kentällä, haluaisitko auttaa sen hoidossa taas?" Sandra nyökkäsi ja jatkoimme yhdessä tarhalle. Menin tarhaan ja kutsuin Linneaa, houkutellen tätä porkkanalla. Linnea katseli minua epäluuloisena, mutta uskaltautui lopulta luokseni. Kehun tammaa hiljaa sen ottaessaan porkkanan ja antaessaan laittaa narun riimuunsa kiinni. Maiskautan rauhassa ja lähden taluttamaan Linneaa kohti tallia. Puhun sille kokoajan ja ihme kylläkin tamma kuuntelee minua. Päästän tamman karsinaansa ja pyydän Sandraa hakemaan tamman harjat. Pian hän tuokin harjat ja alamme harjata tammaa. Sandra puhelee hevoselle harjatessaan sen kaulaa, Linnea pysyykin rauhallisena. Saatuamme tamman puhtaaksi vien harjat pois ja otan Lolan varusteet, säädän suitsia vähän. Menen karsinaan, Linnea on paikallaan kauhistuneena kun pitelen sitä Sandran satuloidessa. Suitset tamma antaa laittaa kiltisti ja kiristän satulavyön varovasti. Annan Sandran taluttaa Linnean kentälle ja hän onnistuukin hyvin.
Kentällä nousen selkään, jolloin Linnea on vähän peloissaan. Se pysyy kuitenkin paikallaan ja minä istuskelen rennosti selässä kunnes tammani rentoutuu. Heti kun se on rauhoittunut niin annan varovasti pohkeita, Linnea lähtee kävelemään, mutta jännittyy saman tien. Annan Linnean kävella pitkin ohjin, ratsastan käyntiä molempiin suuntiin ja jalkaudun. Sandra taluttaa Linnean talliin ja alamme ottaa varusteita pois. Olen avaamassa satulavyötä kun Linnea alkaa luimimaan, lopetan tämän ja otan suitset pois, yritän uudelleen kokoajan puhuen. Linnea luimii taas, mutta tajuaa pian etten ole vaarallinen ja lopettaa. Saamme varisteet pois ja tamman harjattua. Jätämme tämän lepäämään ja menemme kerhohuoneelle. Myöhemmin...
...Kävelen riimun naru kädessä tarhalle kun näen tytön taluttamassa Miraa, tyttö on Kiia. Mira on jo ihan hermona, joten menen ripeästi sen luo ja otan narun, sanoen: "Tämä on toinen kerta kun talutat Miraa luvatta, tule mukaan" Tyttö myöntyy vihaisena, saan Miran rauhoittumaan ja talutettua talliin. Sanon Kiialle vihaisesti:
-En tällä kertaa kerro Anetelle, mutta tule huomenna kello neljältä Lolan karsinan eteen, niin kerron ehdot. Tyttö nyökkää epäröiden ja lähtee nopeasti. Minäkin lähden kotiin.

08.01.2012 Uusi hoitaja! kirjoittaja Veera
Näen Sandran Linnean karsinalla, tyttö katselee ihastuneena hevostani. Menen hänen luokseen ja kysyn:
-*Naurahtaa* Olet tainnut ihastua pikku Linneaani?
-Onko tämä sinun hevosesi? Se on aivan ihana! Sandra hihkaisee ja ojentaa kättään karsinaan, sen sijaan että Linnea olisi tullut haistelemaan niin se peruttaa karsinan nurkkaukseen. Sandra ottaa kätensä pois hämmentyneenä. -Joo, on se minun. Sain sen ja sen kaverin Miran ilmainseksi yhdeltä mieheltä kun hän ei voinut enää hoitaa niitä. Linneaa ja Miraa on kohdeltu kaltoin, siksi niillä on arka luonne, vastaan hänen aikaisempaan kysymykseensä ja kerron Mirasta ja Linneasta, Linneaa tarkkaillen.
-Kauheaa! Onneksi sinä sait ne, silloin niiden loppu elämä tulee olemaan onnellinen, Sandra toteaa. Olen hetken hiljaa ja kysyn häneltä:
-Haluaisitko hoitaa Linneaa?
-Saisinko minä? Se olisi tosi hienoa, Sandra vastaa nopeasti
-*naurahdan* Tottakai saisit, jos vain haluat, vastaan
-No sitten joo, haluaisin kylla hoitaa tätä upeaa hevosta, Sandra sanoo, minä nyökkään
-No hyvä, sitten voitkin auttaa minua sen harjauksessa ja tarhaan viennissä, vai? Kysyn ja Sandra nyökkää. Haen Linnean harjat satulahuoneesta, Sandra odottaa minua karsinan ovella. Otin riimun ja narun. Menemme rauhassa karsinaan, Linnea luimii meille, mutta kun tarjosin sille porkkanan niin tamma tajusi ettemme ole vaaraksi. Linnea antaa meidän harjata ihan hyvin, harjaamme varovasti pehmeällä harjalla. Harjattuamme minä rauhoittelen Linneaa Sandran putsatessa kaviot. Laitan tammalle riimun ja narun, se osaa käyttäytyä oikein hienosti, joten kehun sitä. Lähden taluttamaan tammaa ulos.

08.01.2012 Linnea! kirjoittaja Sandra
Juuri kun olen avaamassa satulahuoneen ovea, vilkaisen nurkassa olevaa karsinaa jossa on kastanjan värinen ruunikko. Hevonen on aivan ihana joten menen tämän karsinan luo. "Olet tainnut ihastua pikku Linneaani?" Veera tulee naureskellen luokseni. "Onko tämä sinun hevosesi? Se on aivan ihana!" Hihkaisen Veeralle ojentaen kättäni hevosen haisteltavaksi, Linnea kuitenkin luimistaa ja peruuttaa karsinan nurkkaan. Vedän käteni pois hämmentynenä, silloin jo silloin ymmärrän ettei Linnealla ole ollut häävi elämä tähän asti. "Joo, on se minun. Sain sen ja sen kaverin Miran ilmaiseksi yhdeltä mieheltä kun hän ei voinut enää hoitaa niitä. Linneaa ja Miraa on kohdeltu kaltoin, siksi niillä on arka luonne", Veera kertoo katsoen Linneaan. "Kauheaa! Onneksi sinä vait ne, silloin niiden loppu elämä tulee olemaan onnellista", sanon Veeralee, sillä se pitää paikkaansa. "Haluaisitko alkaa hoitaa Linneaa?" Veera kysyy yhtäkkiä pienen hiljaisuuden jälkeen. "Saisinko minä? Se olisi tosi hienoa", sanon mutta varon innostumasta liikaa ja huutamasta, mikä voisi pelottaa Linneaa. "Tottakai saisit, jos vain haluat?" Veera sanoo naurahtaen. "No sitten joo, haluaisin kyllä hoitaa tätä upeaa hevosta", sanon ja Veera nyökkää. "No hyvä, sittenhn voitkin auttaa minua sen harjauksessa ja tarhaan viennissä?" Veera kysyy/sanoo ja minä nyökkään. Veera kipaisee hakemassa satulahuoneesta harjapakin sillä välin kun minä odotan Linnean karsinan ovella. Kun Veera on hakenut harjapakin ja riimun ja sihen narun, me menemme varovasti Linnean karsinaan. Linnea painaa korvat luimuun kun Veera lähestyy sitä varovasti. Mutta kun Veera tarjoaa porkkanaa Linnea lopettaa luimimisen ja ottaa iloisena porkkanan Veeralta. Sitten me alamme Veeran kanssa varovasti harjata Linneaa pehmeällä harjalla. Kun olemme harjanneet Linnean minä saan puhdistaa sen kaviot sillä välin kun Veera pitää sen rauhallisena. Linnea antaa nostaa kavionsa ihan hyvin vaikka se onkin herkkä siinä asiassa, joka kerta kun nostan kavion Linnean jalka värähtää ja se on koko ajan varuillaan. Saan kuitenkin puhdistettua Linnean kaviot ilman mitään suurempia ongelmia. Kun Linnean kaviot on puhtaan Veera laittaa tammalle riimun ja sioihen riimunarun. Sitten hän taluttaa sen ulos.

"Pysy vähän kauempana kun talutan tätä, se voi nimittäin rimpuilla ja nousta pystyyn", Veera sanoo ja minä menen vähän sivummalle kävelemään. Juuri kun olemme laitumilla Linnea pelästyy minun avaamaa portta. Silloin tamma nousee pystyn ja yrittää päästä mahdollisimman kauas portista ja Veerasta. "Soo, ihan rauhassa. Ei ole mitään hätää", Veera yrittää rauhoitella Linneaa, kohta tämä onnistuukin siinä ja saa Linnean tarhaan. Linnea piehtaroi tarhassa ja alkaa ravata sinne tänne, mutta sitten se rauhoittuu. "Minä menen nyt katsomaan Miraa, nähdään!" Veera sanoo ja lähtee tallille päin. Minä katselen vielä hetken Linneaa mutta sitten minäkin riennän talliin.

Myöhemmin
Juuri kun olen lähdössä takaisin tallille päin Veera tulee luokseni riimunaru kädessään. "Ajattelin ratsastaa Linnealla vähän kentällä, haluaisitko auttaa sen hoidossa taas?" Veera kysyy ja minä nyökkään innoissani. Veera menee tarhaan jossa Linnea on, hän kutsuu tammaa ja houkuttelee tätä porkkanalla luokseensa. Aluksi Linnea katsoo Veeraa epäluuloisena mutta sitten se tulee kuitenkin varovasti Veeran luo. "Hieno tyttö", Veera kehuu Linneaa hiljaa, kun Linnea tulee hänen luokseen ja nappaa porkkanan tämän kädestä. Samalla Veera napsauttaa varovasti riimunarun Linnean riimuun. Sitten hän lähtee maiskauttaen taluttamaan Linneaa kohti tallia. Veera puhuu koko ajan Linnealle rauhallisesti ja Linnea ihan oikeasti kuunteleekin Veeraa.

Tallissa Veera päästää Linnean karsinaan ja sitten hän pyytää minua hakemaan harjapakin. Teen työtä käskettyä ja haen harjapakin Veeralle. Sitten autan häntä harjaamaan Linneaa. Me molemmat harjaamme samalta puolelta, sillä jos seisoisimme molemmat hevosen molemmilla puolilla, niin silloin Linneaa voisi alkaa pelottaa kun se ei voi tarkkailla meitä molempia. Minäkin puhun Linnealle rauhoittavalla äänellä kun harjaan tämän kaulaa. Tuntuu ihanalta kun kaltoin kohdeltu hevonen luottaa sinuun edes tämän verran! Kun olemme harjanneet Linnean ja tarkistaneet tämän kaviot. Veera vie harjapakin pois ja palaa mukanaan Lolan varusteet. Linnealla kun ei vielä omia ole. Veera joutuu vähän säätelemään suitsia mutta muuten varusteet ovat ihan hyvät. Veera saa pidettyä kauhusta hiljaan olevan Linnean paikallaan kun minä laitan tämän selkään varovasti satulan. Sitten Veera laittaa Linnealle suitset ja kiristää varovasti ja hellin ottein satulavyötä. Kun Linnea on varustettu, minä saan taluttaa sen kentälle.

Kentällä Linnea hätkähtää kun Veera nousee tämän selkään. Mutta tamma pysyy kuitenkin paikoillaan. Aluksi Veera vain istuu Linnean selässä kunnes tamma ei ole enää jännittynyt. Kun Linnea viimein rentoutuu, Veera antaa sille vähän pohjetta. Linnea jännittyy heti uudestaan mutta lähtee sitten kävelemään pitkin ohjin ja jännittynein askelin eteen päin. Veera antaa Linnean kulkea koko ajan vapain ohjin. Kun Veera on mennyt mlempiin suuntiin käynnissä kymmenen minuuttia, hän jalkautuu ja antaa minun taas taluttaa Linnean talliin. Kun Linnea on karsinassaa, me riisumme siltä varusteet. Mutta kun Veera on avaamassa satulavyötä, Linnea luimistaa tälle. Veera lopettaa hetkeksi puuhansa ja ottaa sillä välin suitset pois. Sitten hän yrittää uudestaan ja puhelee koko ajan hiljaa. Linnea luimistaa taas mutta Veera ehtii löysätä satulavyötä. Linnea lopettaa heti luimimisen kun huomaa ettei hänelle olla tekemässä pahaa. Siksi saammeksin tälä varusteet pois. Kun olemme harjanneet ja hoitaneet Linnean, me jätämme sen rauhassa lepäämään ja lähdemme Veeran kanssa kerhohuoneelle.

07.01.2012 Harjailua kirjoittaja Veera
Menin Miran karsinalle, sen luona Jasmine jo minua odottikin. Haimme Miran harjat ja menimme hiljokseen puhuen karsinaan, tamma tillitti meitä ystävällisesti. Mira antoi meidän harjata sitä ihan hyvin, kunnes yht'äkkiä kuului jonkinlainen pamaus, Mira hyppäsi pystyyn, onneksi minä ja Jasmine olimme lähellä ovea ja pääsimme ulos. Yritimme tyynnytellä tammaa puhumalla rauhallisesti, pian se rauhoittuikin ja saatoimme mennä takaisin karsinaan. Loppu ajan tamma seisoi kiltisti. Jasmine putsasi kaviotkin ja jalat nousi hyvin. Päätimme että kun tamma on aika hyvin käyttäynyt niin ratsastaisin sillä. Haimme satulahuoneesta Lolan varusteet, lainaisimme niitä koska tammalla ei vielä omia ollut. Jouduimme suitsia vähän säätämään, mutta sen jälkeen onnistuikin hyvin. Suitsien kanssa ei tammani pahemmin ihmetellyt, vaan antoi laittaa ne hyvin. Satulavyötä kiristäessä Mira pullisteli. Lähdimme taluttamaan Miraa kentälle, se ei tehnyt yhtään temppua. Kentällä nousin varovasti selkään ja kiristin satulavyön. Pyysin tamman käyntiin ja tämä lähti liikkeelle varovasti. Kävelytin rauhallisena pysynyttä tammaa viitisen kierrosta ja otin ohjat. Mira ei temppuillut, joten pyysin ravin. Miralla oli mukava ravi, ei pomputtava, muttei niin pehmeä kuitenkaan kuin Lolalla. Kokeilin nostaa laukan ja sen nosikin hyvin, laukkasin kierroksen ja hidastin käyntiin. Ajattelin hypätä pienen 30cm esteen, kentällä olivat vielä minun ja Lolan esteet joten pyysin Jasminen laskemaan esteen ihan pieneksi. Tämä teki työtä käskettyä ja minä nostin laukan. Ohjasin esteelle ja puristin pohkeillani, tamma loikkasi korkealta ylitse, hidastin käyntiin ja kehuin Miraa. Annoin pitkät ohjat ja kävelytin tammaa muutamia kierroksia. Laskeuduin ratsasilta ja Jasmine talutti tamman talliin. Menimme karsinaan ja riisuimme hevoselta varusteet, nytkin Mira oli kiltisti, sanoin:
-Minä menen hoitamaan Linneaa, harjailetko sinä Miraa?
-Okei! Jasmine vastasi minulle.
Vein satulan ja suitset paikalleen, muutin suitset alkuperäisen kokoisiksi ja ottin Linnean harjat. Kävelin Linnean poksille ja menin sinne rauhassa puhellen, Linnea vetäytyi nurkkaan joten päätin sitoa tamman kiinni. Otin riimun narun ja puhuin tammalle ystävällisesti. Lopulta se uskaltautui luokseni ja antoi kiinnittää itsensä, nostin kättäni taputtaakseni tammaa, Linnea yritti näykätä minua, pian se kuitenkin tajusi minun olevan ystävä ja antoi taputella ja harjata itsensä. Puhelin kokoajan rauhallisesti hermostuneelle tammalle ja kehuin sitä jos se teki oikein. Sain tamman harjattua, se oli sen verran hermona etten sillä viitsinyt tänään edes kokeilla ratsastusta. Irrotin tamman narusta ja tarjosin sille porkkanan, jonka tämä ottikin halukkaasti. Poistuin poksista ja menin katsomaan Miraa, Jasmine oli jo lähtenyt joten tarjosin tällekkin porkkanan.

Kilpailut

Kilpailukalenterissa vain sijoitukset
Tällä hevosella on 0 KRJ sijoitusta ja 2 ERJ sijoitusta.

Jaos :: 00.00.0000 :: Paikka :: HeÖ/10cm :: 0/0
Jaos :: 00.00.0000 :: Paikka :: HeÖ/10cm :: 1/0

 

ulkoasu © kati
tämä on virtuaalihevonen eikä kuvissa esiintyvä hevonen ja sivulla olevat tiedot liity toisiinsa